Italian kuuluisin oopperatalo, Milanon La Scala on jälleen avattu lähes 200 päivää kestäneen koronasulun jälkeen.
Tämän vuoden avajaiskonsertti pidettiin maanantaina, jolloin salissa esiintyivät Wienin filharmonikot kapellimestari Riccardo Chaillyn johdolla.
Maanantain ohjelmistossa oli Giuseppe Verdin, Henry Purcellin ja Richard Wagnerin musiikkia. Solistina esiintyi norjalainen sopraano Lise Davidsen.
Maanantain tapahtuma oli myös juhlakonsertti, jossa muistettiin 75 vuotta sitten tapahtunutta La Scalan ensimmäistä konserttia toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946.
La Scalan saliin mahtuu normaalioloissa 2 100 katsojaa, mutta nyt paikalle päästettiin vain 500 ihmistä. He kaikki istuivat aitioissa ja käyttivät kasvomaskia. Permantopaikat pidettiin tyhjinä. Myös kuorolaiset pitivät maskia ja soittajat oli erotettu toisistaan pleksein.
Varovaisia lupauksia paluusta
Suurimmassa osassa Eurooppaa koronapandemia estää kulttuuritapahtumat, mutta tautitapausten vähentyessä toivo kulttuurin elpymisestä kasvaa.
Suurimmassa osassa Italiaa avattiin kulttuurielämä toukokuun alussa. Elokuvat ja teatterit ottavat yleisöä rajoitetusti. Myös museot ovat avautuneet, mutta niihin pitää varata ennakkolippu. Suosituimpien kohteiden liput on jo varattu loppuun koko tältä vuodelta, kertoo Forbes-lehti.
Itävalta avaa kulttuuritapahtumat, kuten teatterit, konsertit, oopperat ja elokuvat viikon kuluttua.
Yleisölle on kuitenkin asetettu tiukat määräykset. Saleissa saa olla enintään puolet sallitusta väkimäärästä, sosiaalista etäisyyttä on noudatettava ja kaikkien on pitänyt saada negatiivinen tulos koronatestistä.
Koron kurittaa Saksaa edelleen kovalla kädellä. Maan kulttuurilaitokset pysyvät nykysääntöjen mukaan kiinni ainakin kesäkuun loppuun.
Varovaisia yrityksiä kulttuurielämän avaamiseksi silti tehdään. Esimerkiksi Baijerin osavaltion hallitus on päättänyt, että 21. toukokuuta lähtien harrastajateatteriesitykset voidaan sallia, jos koronan esiintyvyysluku laskee alle sadan.
Chris Poole, who founded controversial online community 4chan before joining Google in 2016, has left the search giant after jumping among several groups within the company, CNBC has learned. From the report: Poole's last official day at Google was April 13th, according to an internal repository viewed by CNBC, which described his last role as a product manager. Oftentimes, employee shares attached to hiring vest at the five-year mark, though it's unclear if that's a reason for Poole's departure now. Poole, who goes by the moniker "Moot," founded 4chan in 2003 at age 15. It grew into one of the most influential and controversial online communities to date. Rolling Stone famously called him a boy-genius and the "Mark Zuckerberg of the online underground." [...]
Poole revealed in 2016 that he'd joined Google as a continuation of his work, and in a now-removed post, stated he'd use his "experience from a dozen years of building online communities" and "grow in ways one simply cannot on their own." He joined as product manager in the photos and streams unit, which oversaw social networking efforts under VP Bradley Horowitz at the time. That sparked speculation that the company hired him to help it revamp its social media ambitions, some of which aimed to compete with Facebook. Poole jumped between several different roles during his five years. At one point, he reportedly became a partner at Google's in-house start-up incubator, Area 120, which was just getting off the ground in 2016. He then became a product manager in Google's Maps division, according to Crunchbase.
Uppopaistetuista ranskalaisista perunoista on löytynyt akryyliamidia Kouvolassa.
Akryyliamidi on kemiallinen yhdiste, joka voi arvion mukaan lisätä riskiä sairastua syöpään. Sitä muodostuu ruokaan ruskistumisen yhteydessä.
Kouvolan kaupungin terveysvalvonta tutki yhdisteen määrää tilaamalla ranskalaiset yhteensä 18 grillistä ja ravintolasta. Annos pyydettiin paistamaan samalla tavalla kuin ranskalaiset paistetaan asiakkaalle.
Akryyliamidipitoisuus oli koholla yhteensä seitsemässä annoksessa. Näistä kolmessa pitoisuus oli korkea.
Yhteys epäselvä
Ruokavirasto on tutkinut akryyliamidia vuodesta 2002 alkaen, ja sen määrälle on ollut käytössä Euroopan unionin laajuiset vertailuarvot vuodesta 2017 lähtien.
Ruokaviraston ylitarkastaja Minna Anthoni kertoo sähköpostitse, että ravinnon kautta saadun akryyliamidin yhteys ihmisten sairastumisiin on epäselvä, eikä suoraa yhteyttä ole todettu. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kuitenkin todennut, että yhdisteelle altistumista täytyy pyrkiä vähentämään.
Yhdisteelle laaditut vertailuarvot eivät ole sitovia, mutta tietyn rajan ylittyessä ravintoloitsijan pitäisi ryhtyä miettimään, miten yhdisteen määrää ruoassa voidaan vähentää.
Tässä annoksessa akryyliamidin määrä on hieman koholla.Kouvolan kaupunki
Värikartta avuksi
Kouvolan kaupungin vs. terveystarkastaja Saara Söderlund katsoo, että Kouvolan ranskanperunoiden tilanne on vertailuarvojen ylityksistä huolimatta suhteellisen hyvällä tolalla.
– Yleisesti vaikuttaa siltä, että tilanne on Kouvolassa ihan hyvällä tasolla. Otos oli pieni, ja muutamassa annoksessa oli korkeampi ylitys, Söderlund kertoo.
Tarvetta käytäntöjen täsmentämiselle kuitenkin on. Vertailuarvon ylittäneitä ravintoloita on kehotettu kiinnittämään huomiota omavalvontaan ja kehittämään paistamista parempaan suuntaan. Toimenpiteistä täytyy myös ilmoittaa terveysvalvonnalle.
Apuna voi käyttää esimerkiksi värikarttaa, johon on kuvattu erisävyiksiksi paistettuja ranskanperunoita vertailuarvoineen.
– Akryyliamidiasetuksen tavoite on se, että esimerkiksi ranskalaiset perunat paistettaisiin vaalean kullankeltaisiksi. Mitä tummempi tuote, sen varmemmin siinä on akryyliamidia, Söderlund kertoo.
Hänen mukaansa monet saatavilla olevat värikartat ovat maksullisia. Kouvolan kaupunki on ranskalaisia perunoita tutkittuaan laatinut myös oman, kouvolalaisten ranskanperunoiden kuvista laaditun kartan. Se on toimitettu kaupungin selvitykseen osallistuneisiin ravintoloihin.
Tavoitteena on kullankeltainen paistopinta. Tässä annoksessa vertailuarvot eivät ylity.Kouvolan kaupunki
Löytyy myös kotiruoasta
Kouvolan kaupunki on aiemmin selvittänyt akryyliamidin määrää leipomotuotteista. Akryyliamidia muodostuu kuitenkin myös kotikeittiössä. Sitä on käytönnössä mahdoton estää kokonaan, mutta muodostumista voi vähentää ruoanlaittotavoilla, kuten välttämällä liiallista paistamista tai paahtamista.
Ruokaviraston mukaan suomalaisille aikuisille merkittävimpiä akryyliamidin lähteitä ovat kahvi, tärkkeyspitoiset laatikkoruoat kuten peruna- ja makaronilaatikot sekä ruisleipä. Lasten kohdalla merkittäviksi lähteiksi mainitaan laatikkoruoat ja keksit sekä sipsit ja muut paistetut perunat.
– Ulkona ja Kouvolan grilleillä uskaltaa kyllä syödä hyvällä ruokahalulla ja omallatunnolla. Toisaalta monipuolinen ruokavaliokin vaikuttaa. Jos elää pelkästään ranskalaisilla, saa kehoonsa paljon suuremman määrän akryyliamidia kuin huolehtimalla siitä, että syö monipuolisesti eri ruoka-aineryhmien elintarvikkeita, Saara Söderlund summaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 19.12. klo 23.00 asti.
Näin Kouvola tutki ranskalaisia
Kaupungin terveysvalvonta tilasi ranskalaiset perunat yhteensä 18 ravintolalta ja grilliltä, jotka eivät kuulu ravintolaketjuihin. Annokset tilattiin heinä-elokuussa 2020.
Ranskalaiset pyydettiin valmistamaan niin kuin ne valmistetaan asiakkaalle. Ravintolat eivät tienneet, että annoksesta tutkitaan juuri akryyliamidia.
Terveystarkastajat mittasivat paistoajan ja paistorasvan lämpötilan. Ranskalaisten tuotetiedot otettiin talteen ja annokset kuvattiin.
Annoksen valmistumisen jälkeen ravintolan kanssa keskusteltiin omavalvontasuunnitelmasta ja siitä, miten paljon ravintolalla on tietoa akryyliamidista. Koska terveystarkastajat tutkivat vain yhdet ranskalaiset ravintolaa kohden, ravintoloiden tuloksiin voivat vaikuttaa esimerkiksi kiire, paistaja ja se, onko paistorasva juuri vaihdettu.
Kun kaupungin selvitys valmistui, terveystarkastajat toimittivat ravintoloille annoksen tutkimustulokset ja Kouvolan ranskalaisannoksista tehdyn värikartan.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoo olevansa syvästi järkyttynyt Helsingin Koskelassa tapahtuneesta henkirikoksesta, jonka uhrina oli 16-vuotias poika ja epäiltyinä kolme samanikäistä poikaa. Ohisalo kuvailee teon järkyttävän yhteiskuntarauhaa.
– Tällaista ei missään nimessä pitäisi hyvinvointivaltiossa tapahtua. Täytyy kysyä, mikä ajaa ihmisiä tekemään näin järkyttävän teon. Osoitan osanottoni uhrin omaisille.
Ohisalon mukaan tämän päivän yhteiskunnassa monella menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Samalla osalle kasautuu hyvin vakaviakin ongelmia.
– Kiusaamisessa on pahimmissa tapauksissa kyse erittäin rikollisesta toiminnasta. Olemme jo aiemmin keskustelleet ministerien kesken asiasta, ja yksinäisyyden ja kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma on valmistelussa opetus- ja kulttuuriministeriössä.
Moniammatilliseen yhteistyöhön panostettava
Ohisalo sanoo poliisin resurssien laskeneen viimeisen vuosikymmenen aikana jatkuvasti vuoteen 2017 saakka.
– Nyt olemme vahvistaneet ennalta ehkäisevää ja ennalta estävää työtä, josta konkreettinen esimerkki on Ankkuri-toiminta. Tässä poliisi työskentelee yhteistyössä sosiaalitoimen, koulujen, nuorisotyön ja terveystoimen kanssa.
Ohisalo tunnustaa myös lastensuojelun pitkään jatkuneen resurssivajeen. Hallitus on hänen mukaansa pyrkinyt kohtuullistamaan lastensuojelun asiakasmääriä.
– Lastensuojelun ammattilaisilla pitäisi olla enemmän aikaa paneutua tapauksiinsa. Olen myös pitänyt esillä sitä, että erityisen huolenpidon jaksoja olisi tarpeeksi tarjolla.
Erityisen huolenpidon jaksolla tarkoitetaan moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jolla katkaistaan lapsen itseensä kohdistama vahingollinen käyttäytyminen.
Jonot ovat kasvaneet myös lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa.
– Varhainen puuttuminen on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kestävämpää. Viranomaisten on tärkeää nostaa oman työnsä arjesta huolestuttavia kehityskulkuja ja herätellä muuta yhteiskuntaa, ennen kaikkea poliitikkoja, huomioimaan oman roolinsa ja vastuunsa näissä asioissa.
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opiskelijat saivat viikko sitten kylmää kyytiä Suomen Kuvalehden laajassa artikkelissa.
Toimittaja Aurora Rämön kirjoittamassa Tämä ei nyt ole ookoo -jutussa kuvailtiin oppilaitosta, jossa herkästi mielensä pahoittavat taideopiskelijat kieltäytyvät lukemasta Shakespearea, jossa opettajat joutuvat väistelemään soveliaisuusvaatimusten ristitulitusta ja jossa jonkinlainen toverituomioistuin sanelee yksittäisille opiskelijoille miten ja mitä teemaa sopii käsitellä.
Jutussa ääneen pääsi ennen kaikkea yksi opettaja, dramaturgian lehtori, sekä muutaman muun taidekorkeakoulun edustajat. Julkaistussa jutussa ei sen sijaan ollut yhtään nimellä haastateltua opiskelijaa.
Artikkeli levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja siitä kiisteltiin pitkin internetiä. Osa kommentoijista päivitteli, miten herkkähipiäisiä nuoret nykyisin ovat, osa tuohtui nuorten leimaamisesta ja osa ihmetteli, miksi nuoria ei jutussa kuultu.
Toiset taas yrittivät siirtää keskustelua laajemmin siihen, miksi ja millaisin perustein keskustelua politiikan ja identiteetin kysymyksistä käydään. Esimerkiksi Lilyn Tiina the Feminist, eli Tiina Tuppurainen ruoti blogissaan asiaa.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Saska Saarikoski kirjoitti Kuvalehden jutun pohjalta kolumnin, jossa hän leimasi Teatterikorkeakoulun nykymenon feministiseksi ja rinnasti sen takavuosien taistolaisuuteen ja turkkalaisuuteen.
Opiskelija Suvi Tuominen vastasi Saarikoskelle mielipidekirjoituksella. Siinä Tuovinen toteaa, ettei Teatterikorkeakoulussa kuohu, vaan siellä ajatellaan. Se oli ensimmäinen julkisuuskynnyksen ylittänyt opiskelijan ääni heidän opetustaan koskevassa väittelyssä.
Tässä jutussa niitä on joitakin lisää.
Sofia Charifin mielestä Suomen Kuvalehden juttu antoi tavattoman kapean kuvan Teatterikorkeakoulusta, jossa on useita keskenään täysin erilaisia koulutusohjelmia.Jyrki Lyytikkä / Yle
Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Sofia Charifi: “Outoja mielikuvia syntyy, kun meitä ei kuulla”
Viime kesänä runsaat 1 300 korkeakouluopiskelijaa laati Black Lives Matter -protestien jälkimainingeissa adressin, jolla vaadittiin oppilaitoksia puuttumaan rakenteelliseen rasismiin. Moni allekirjoittaneista oli teatterikorkeakoululainen.
Asiat ovat sen jälkeen muuttuneet, sanoo Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Sofia Charifi. Ainakin hänen omassa koulutusohjelmassaan, hän täsmentää. Charifi opiskelee tanssitaidetta Teatterikorkeakoulussa.
– Meidän lehtorimme ja professorimme ovat tulleet näissä asioissa paljon vastaan. Taide on aina tehnyt uusia avauksia, ja mielestäni on ihanaa, että opiskelijamme ovat aktiivisia ja haluavat muutosta omaan yliopistoonsa.
Vanhoja rakenteita ravistellaan ja inklusiivisuuteen, kaikkien osallistumismahdollisuuksiin, suhtaudutaan entistä vakavammin, Charifi summaa.
– Olemme koko ajan menossa sensitiivisempään suuntaan, mutta ei ole yliherkkyyttä se, että halutaan puhua asioista tai se, että jos on loukkaavia käytäntöjä, niin niihin puututaan.
Charifi painottaa, että sisällöistä keskustelu ei ole sananvapauden rajoittamista. Opettajat eivät hänen mielestään joudu jatkuvasti varomaan opiskelijoiden mahdollista mielipahaa tai esimerkiksi jonkin elokuvan aihettamaa mahdollista ahdistusta, kuten SK:n jutussa haastateltu opettaja Mikko Viljanen antoi ymmärtää.
– Itselleni ei ole tullut sellaista kuvaa, että opettajat olisivat haluttomia muutokseen. Aina, kun näistä asioista on keskustelu ylioppilaskunnan ja yliopiston johdon välillä, niin näkemyksemme on otettu hyvin vastaan.
Kyse on siitä, että opitaan yhdessä tapoja tehdä asiat toisin esimerkiksi kielenkäyttöä uudistamalla, Charifi toteaa.
– Jos vaikkapa opiskelija korjaa jotain vanhaa termiä vastaamaan nykytilannetta, on opettajan vastaus yleensä, että ok, alan käyttää tätä uutta sanaa. Opiskelijoilla on halua keskustella asioista avoimesti ja kriittisesti. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin vaikka estää jonkin tietyn tekstin käsittely.
Väärä käsitys Teatterikorkeakoulun tilasta olisi jäänyt Charifin mielestä syntymättä, jos Suomen Kuvalehden juttuun tai Saarikosken kolumnia varten olisi jututettu opiskelijoita.
– Outoja mielikuvia syntyy, kun meitä ei kuulla. Kirjoitetaan tekstejä sen perusteella, mitä opettajat tai muut valta-asemassa olevat ihmiset sanovat. Meidän diskurssimme puuttuu näistä artikkeleista, eikä meitä siksi ole mahdollista ymmärtää.
Rasmus Arikan mielestä teatterikoululaisten kriittinen asenne ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.Kaisa Lundán
Dramaturgian opiskelija Rasmus Arikka: "Meitä on kannustettu kriittisyyteen"
Myös Rasmus Arikka ihmettelee Suomen Kuvalehden artikkelin väitteitä. Arikka, 26, opiskelee kolmatta vuotta dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista.
Arikka ei tunne eikä ole kuullut kenestäkään teatterikorkeakoulussa opiskelevasta, joka olisi vastustanut Shakespearen lukemista.
– On mielestäni täysin perusteltua kysyä, miksi luemme juuri tämän teoksen tai miksi juuri tämä teos on kanonisoitu. Meitä on opintojen alusta lähtien kannustettu kriittisyyteen. Olemme kriittisiä kirjallisuuden ja taiteen kaanonia kohtaan.
Hänestäkin on ongelmallista, että artikkelia varten oli haastateltu vain opettajia.
– On journalistis-eettisesti arveluttavaa kertoa opiskelijoista nimettömänä, vieläpä kuulematta heitä artikkelissa. Kyseessä on pieni koulu. Henkilökunnan ja opiskelijoiden on helppoa päätellä, keistä kirjoitetaan.
Arikkaa huvittaa myös se, miksi juuri teatterikorkeakoulun opiskelijoiden kriittisyys kiinnostaa julkisuudessa.
– Jos taloustieteen opiskelijat suhtautuisivat Adam Smithin teorioihin kriittisesti, siitä tuskin kirjoitettaisiin kohuartikkeleita.
Suomen Kuvalehden artikkelissa väitetään, että teatterikorkeakoulussa on erään opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet.
Arikan mukaan väite ei pidä paikkaansa.
– Meillä on mahdollisuus ja vapaus käsitellä niitä teemoja, jotka kukin kokee tärkeiksi. Jos moni haluaa käsitellä juuri näitä teemoja taiteellisessa työssään, se ei tarkoita, että muiden aiheiden käsittely olisi kyseenalaista.
Arikka pitää Suomen Kuvalehden artikkelissa esitettyjä kysymyksiä tärkeinä – kuten sitä, pitääkö tai voiko taide olla oikeaoppista tai oikeamielistä.
Arikan mukaan olennainen osa taiteen opiskelua on pohtia, mikä taiteessa on kiinnostavaa, kannattavaa tai kyseenalaista.
– Tätä tärkeää keskustelua pitäisi kuitenkin aina käydä niin, ettei automaattisesti julisteta mitään oikeaksi tai vääräksi, Arikka sanoo.
Minna Lund haluaa koulussaan keskustelua siitä, millä perusteella käsittelyyn tulevat teokset valikoidaan.Minna Lund
Ohjaajaopiskelija Minna Lund: “Emme halua syrjäyttää Shakespearea”
Ohjaajaksi opiskeleva Minna Lund, 29, on myös hämmentynyt. Kuvalehdessä opettaja Viljanen päivittelee, kuinka erilaiset odotukset teosten tulkintaan hänellä ja opiskelijoilla oli. Lund päivittelee samaa ja toteaa, ettei Viljanen edes tiennyt, että hän oli tullut Konteksti-nimisen kurssin opettajaksi.
Suomen Kuvalehden artikkelissa kyseisen kurssin todetaan käsitelleen “näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin sovellutuksia esittävässä taiteessa.”
Tällaista kurssikuvausta ei Lund eikä hänen mukaansa kukaan muukaan opiskelija ole nähnyt.
Sen sijaan kurssi esiteltiin opiskelijoille niin, että “opiskelija osaa tunnistaa sisällön ja dramaturgisten keinojen välisiä suhteita ja hahmottaa, että dramaturgia on paitsi teoksen sisäisten osien (tai tapahtuman) vuorovaikutusta myös teoksen, katsojan ja todellisuuden välistä vuorovaikutusta. Opiskelija hahmottaa joitakin 1900-luvun keskeisiä paradigman muutoksia dramaturgiassa, esim. eeppinen teatteri. ”
Kurssin loppukeskustelussa selvisi myös, ettei Viljanen ollut edes katsonut näyttämiään elokuvia noin kymmeneen vuoteen.
Lund sanoo vaativansa opetukselta sitä, että se on kiinni todellisuudessa, “sillä sinnehän me sieltä seinien sisältä joskus lähdemme taidetta tekemään.”
Lundin mukaan muutamilla opettajilla tuntuu olevan haluttomuutta ja kyvyttömyyttä neuvotella omasta taidekäsityksestään.
– Minua kiinnostavat kysymykset siitä, miksi luemme tai katsomme tietyn teoksen ja kuka sen on tehnyt missäkin ajassa. Tuntuu, että jotkut opettajat eivät ole valmistautuneet vastaamaan näihin kysymyksiin ja kokevat kriittiset kysymykset loukkaavina.
Lund painottaa, että hän ja muut opiskelijat kaipaavat enemmän keskustelua teosten tekijöistä ja heidän vastuustaan.
– Taide ja taideteoksen tarkastelu ovat aina kiinni ajassa ja todellisuudessa. Siksi niistä keskusteleminenkin on aina muutoksessa. Yksi tässä ajassa olevista teemoista on toiseuden näkökulma. Eli se, millaisia tarinoita ja tekijöitä on jäänyt tämän tietyn kaanonin varjoon. Se, että haluamme keskustella siitä, ei tarkoita, että haluamme syrjäyttää Shakespearen.
Lund toivoo, että tunneilla käsiteltäisiin enemmän esimerkiksi naisten kirjoittamia näytelmiä.
– Poistin erään kurssin yhteydessä testimielessä teatterikorkeakoulun kirjastossa A-kirjaimen kohdalta kaikki miesten kirjoittamat näytelmät. Jäljelle jäi kaksi naisen kirjoittamaa näytelmää.
Kaisa Lundán toteaa ironisesti, ettei ehdi huumaantua vallastaan, koska kaikki aika menee opiskeluun.Kaisa Lundán
Dramaturgian opiskelija Kaisa Lundán: “Missä välissä sitä edes ehtisi jotain ismejä istutella?”
Kun kolmannen vuoden dramaturgiaopiskelija Kaisa Lundán luki Suomen Kuvalehden artikkelin, hän ei tunnistanut siitä oikein mitään: ei itseään, ei opiskelukavereitaan, ei oppilaitostaan.
Lundán kirjoitti pitkän, julkisen Facebook-päivityksen, joka alkaa sanoilla ‘nuoriso on pilalla’.
– Suomen Kuvalehden juttu veti yhdellä pensselillä kokonaisen sukupolven ja poiki leimaavia somekommentteja. Se liittyy siihen vanhaan, tunkkaiseen asetelmaan, jonka mukaan nuoriso pilaa kaiken, etenkin taiteen. Varsinaisessa jutussa ei kuulunut opiskelijoiden ääni, se oli vain lista anekdootteja.
Lundánin mielestä on käsittämätöntä, että artikkelissa nostettiin vallankäyttäjiksi oppilaat, jotka sanovat sanottavansa tunnin päätteeksi suljetussa tilassa – toisin kuin jutussa vapaasti mielipiteitään kertonut opettaja.
Oppilaan ja opettajan keskinäinen suhde on aina valmiiksi eriarvoinen.
Lundán ei käsitä, miten opiskelijat edes teoriassa voisivat kaapata koulunsa minkään aatteen käsikassaraksi. Opetuksen sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa, ja sen mukaan marssitaan.
– Olisihan se hienoa, jos meillä olisi sellainen mahti, mutta ei opiskelijoilla edes ole aikaa sellaiseen. Koulussa ollaan viiteen asti päivisin, ja yleensä iltaisin pitää vielä lukea klassikoita. Missä välissä sitä edes ehtisi jotain ismejä istutella?
Teatterikorkeakoulun luokkakoot ovat todella pieniä, ja jokainen luokka luo oman kulttuurinsa. Lundánin mielestä se, että opettaja tuo julkisuuteen pienessä ryhmässä käytyjä keskusteluja, rikkoo luottamuksen piiriä.
– Opiskelijoilla on läsnäolopakko. Pitkän päivän aikana ehtii tapahtua paljon. Olen itsekin sanonut tyhmiä asioita ja muuttanut mielipiteitäni. Kiinnostaa kyllä, eikö opettajilla ole vaitiolovelvollisuutta. Mautonta tällaisten kertominen julkisuudessa ainakin on.
Lundán sanoo, ettei ole koskaan kokenut ideologista tai temaattista painostusta sen paremmin muiden opiskelijoiden kuin opettajienkaan taholta.
Se, mitä opiskelijoilta edellytetään, on Lundánin mukaan kriittinen ja analyyttinen ajattelu.
– Mistä vain saa puhua, mutta sanomisissaan pitää olla tarkka. Jos sanot jonkin raflaavan mielipiteen, se pitää pystyä perustelemaan.
Kanonisoitujen klassikoiden kyseenalaistaminen selvästi hermostuttaa joitakin ihmisiä, Lundán arvelee. Kyseenalaistajien leimaaminen Lundánin sanoin“opetuksesta kieltäytyviksi lellipotuiksi” on hänen mukaansa tapa varjella itseään muutospaineelta.
– Pelkäämme muuttaa historiankirjoitusta, koska joudumme miettimään silloin omaa asemaamme historiassa. Ymmärrän sen pelon. Tähän liittyy metoo-ilmiö, ja tähän liittyy uudenlaisen maskuliinisuuden etsiminen tällä alalla. Opiskelijoilla on nyt sanasto, jota ei vielä ole kaikilla opettajilla. Oman opetuksen suhteuttaminen uuteen tilanteeseen voi olla vaikeaa.
Korjaus 18.12.2020 kello 21.53: Täsmennetty, että Suomen Kuvalehden julkaisemassa jutussa ei ollut yhtään nimellä haastateltua opiskelijaa. Alun perin jutussa luki, että "opiskelijoita ei juttuun ollut haastateltu".
Saimaan Pihlajaveden norpat saivat torstai-aamuna kunnia-arvoisan vieraan, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti lähteä mukaan kevään ensimmäiselle saimaannorpan pesien laskentareissulle. Joka kevät Metsähallituksen väki kiertää yhdessä vapaaehtoisten kanssa Saimaan rannat ja luodot norpan elinalueilla kartoittaakseen, kuinka paljon pesiä on, ja monessako on asunut kuutti.
– Löysimme viisi pesää. Kahdesta näissä oli asustellut kuutti emonsa kanssa. Sen pystyi päättelemään siitä, että pesän seiniin oli tarttunut kuutin karvaa, presidentti Niinistö kertoo.
Presidentti tutustui saimaannorpan suojelutyöhön jo toista kertaa. Viimeksi hän perehtyi asiaan kesällä 2016 vierailullaan Puumalassa. Nyt hän lupaili jo kolmatta vierailua norppavesille.
– Norppa kiinnostaa minua. Olisi kiva nähdä kerran norppa. Kaksi kertaa olen nyt ollut, enkä ole vielä onnistunut. Kolmas kerta toden sanoo.
Niinistö tutkii kartalta norpan pesien sijaintia.Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia
Niinistöllä ja noin kymmenhenkisellä jäälle lähteneellä seurueella oli kaikilla yllään pelastuspuvut. Pesälaskennat suoritetaan yleensä niin myöhään keväällä, että Saimaan jää on jo heikkoa. Jos jää olisi pettänyt, olisi pelastuspuku pitänyt presidentin kuivana ja kellumassa. Nyt tosin huoli oli pieni, sillä talven pitkittyminen on pitänyt jäät vahvoina. Pesälaskennat alkavatkin todenteolla vasta viikon, kahden päästä, kun pesien katot ovat romahtaneet.
Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela johdatti presidentin seuruetta saimaannorpan pesältä toiselle.
– Jo ensimmäisellä pesällä presidentti kysyi, että eihän tämä meidän toiminta vain häiritse norppia. Selitin, että kuutit ovat jo niin isoja, että voivat sukellella kauemmas, mutta tottakai se vähän häiritsee, Koskela kertoo.
Tottakai on tärkeää, että me pyrimme suojelemaan luontoa. presidentti Sauli Niinistö
Presidentin vierailu Saimaan jäällä on paljon muutakin kuin tutustumiskäynti. Kun presidentti valitsee, mihin hän haluaa tutustua, hän ottaa samalla kantaa siihen, millaiset asiat ansaitsevat huomiota. Niinistön mielestä luonto on hyvin merkittävä asia Suomen imagolle.
– Harvassa maassa on mitään sellaista, mitä nyt täällä Itä-Suomessakin näkee. Tottakai on tärkeää, että me pyrimme suojelemaan sitä. Nyt kyllä ihan massamuotoinen uhka on ilmastonmuutos, joka ohittaa kaikki muut uhkatekijät kirkkaasti, Niinistö sanoo.
Presidentti Sauli Niinistön kanssa Saimaan jäällä olivat mm. Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen, Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen ja laskennasta vastava Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela.Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia
Ihminen ei pysty sellaista huvipuistoa kehittämään, mitä metsä kaupunkilaislapselle tarjoaa. presidentti Sauli Niinistö
Jäältä Niinistö suuntasi Punkaharjulle Metsämuseo Lustoon. Presidentti kiersi ripeällä tahdilla Luston näyttelyn lävitse, mutta suositteli vierailua metsämuseossa kaikille suomalaisille. Niinistö kertoo metsän olleen itselleen tärkeä paikka lapsesta saakka.
– Ihminen ei pysty sellaista huvipuistoa kehittämään, mitä metsä kaupunkilaislapselle tarjoaa, Niinistö sanoo.
Luontoihmisenä tunnettu Niinistö arvioi, että viime aikoina lisääntyneet metsien hakkuut on sovitettu hyvin yhteen luonnonsuojelun kanssa.
– Se on nyt onnistunut hämmästyttävän hyvin sen vuoksi, että metsän kasvu on lisääntynyt niin paljon. Se (hakkuut) on tietysti vähän ristiriidassa tämän ilmastonmuutoksen kanssa, mutta toisaalta ilmastonmuutos kiihdyttää metsän kasvua Suomessa, Niinistö sanoo.
Just last week, we wrote about a fairly insane bill up for consideration in the California Assembly. AB-1104 would effectively make it illegal to post or share any "false or deceptive statement designed to influence" an election. As we noted at the time, this is about as unconstitutional as you could possibly imagine. Again, here's the text, as put forth by Assemblymember Ed Chau:
It is unlawful for a person to knowingly and willingly make, publish or circulate on an Internet Web site, or cause to be made, published, or circulated in any writing posted on an Internet Web site, a false or deceptive statement designed to influence the vote on either of the following:
(a) Any issue submitted to voters at an election.
(b) Any candidate for election to public office.
Yes, merely posting or sharing something that turns out to be wrong or "deceptive" related to anyone or any issue related to an election could violate the law. That's... not how the First Amendment works. And this would be an absolute free speech nightmare.
Chau, somewhat astoundingly, actually is a lawyer who ran his own law practice. I'm now curious if the Southwestern University School of Law doesn't teach its students about the basics of the First Amendment.
Rather than everyone laughing and this bill dying as soon as it was introduced, the California Assembly's Committee on Privacy and Consumer Affairs (which Chau chairs) is set to consider this bill today.
In case you don't understand just how bad this is, here's EFF's description:
American political speech dating back as far as the John Adams-Thomas Jefferson rivalry has involved unfair smears, half and stretched truths, and even outright lies. During the 2016 campaign alone, PolitiFact ranked 202 statements made by President Donald Trump as mostly false or false statements and 63 “Pants on Fire” statements. Hillary Cllinton made 69 statements ranked mostly false or false and seven as “Pants on Fire.”
This bill will fuel a chaotic free-for-all of mudslinging with candidates and others being accused of crimes at the slightest hint of hyberbole, exaggeration, poetic license, or common error. While those accusations may not ultimately hold up, politically motivated prosecutions—or the threat of such—may harm democracy more than if the issue had just been left alone. Furthermore, A.B. 1104 makes no exception for satire and parody, leaving The Onion and Saturday Night Live open to accusations of illegal content. Nor does it exempt news organizations who quote deceptive statements made by politicians in their online reporting—even if their reporting is meant to debunk those claims. And what of everyday citizens who are duped by misleading materials: if 1,000 Californians retweet an incorrect statement by a presidential candidate, have they all broken the law?
At a time when political leaders are promoting “alternative facts” and branding unflattering reporting as “fake news,” we don’t think it’s a good idea to give the government more power to punish speech.
Because the California Assembly is considering this bill today, EFF has also set up an action center making it easy to tweet at California Assemblymembers, to let them know just how bad this censorship law would be. Please check it out, especially if you live in California.
